Onko terveydenhoito vinoilua?

Sairaanhoitaja hoitaa sairaita, johan sen tittelikin kertoo ja terveydenhoitaja terveitä. Eikö niin?

Näinhän se varmasti "paperilla" on, mutta kyllä jokainen terveydenhuollon ammattilainen on velvollinen hoitamaan myös terveyttä.

Miten se terveydenhoito onnistuu esimerkiksi päivystyksessä, jossa on vain sairaita ihmisiä, entä vuodeosastolla?

Onko liian rohkeaa kirjoittaa tähän, että helposti? Ei kai se ole.

Totta kai olemassa oleva sairaus hoidetaan, sehän selvää, mutta kyllä samalla voidaan puuttua elämäntapoihin ja sillä tavalla pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei nykyinen sairaus enää pahene ja ettei uutta kehity.

No onko se sitten vinoilua?

Pekka tulee päivystykseen valittelemaan unettomuutta. Sairaanhoitaja kyselee alkoholin käytöstä, johon Pekka yks´kantaan totetaa, etten minä mikään juoppo ole. No et niin, mutta juotko ehkä hieman liikaa ja se vaikuttaa nukkumiseen.

Samaan aikaan Kaija valittelee polvissa nivelkipua ja sairaanhoitaja ottaa puheeksi Kaijan ylipainon. Taas vinoillaan potilaalle ja lihavaksi haukutaan? Ei haukuta, mutta kehoitetaan miettimään tätä(kin) vaihtoehtoa.

Vuodeosastolla Eino kertoo kierrolla sairaanhoitajalle, että masentaa ja parisuhteessakin on ongelmaa. Sairaanhoitaja ohjaa Einoa keskustelemaan vaimonsa kanssa ja keksimään yhteistä tekemistä. Eino olisi mieluummin ottanut masennuslääkkeen.

Esimerkkini ovat kärjistettyjä ja keksittyjä, mutta periaatteessa ne voisivat olla ihan elävästä elämästä.

Sairaanhoito on kallista, terveydenhoito paljon halvempaa. Miksi emme panostaisi jälkimmäiseen? Ja vaikka emme ajattelisi edes rahaa, niin onhan terveydenhoito potilaalle mukavampaa sairaanhoitoon verrattuna, vai onko? Onko elämäntapojen muuttaminen sittenkin hankalampaa, kuin kipu- tai unilääkkeen ottaminen purkista?

Kyllä jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, lääkäri, lähihoitaja yms.) velvollisuus on ottaa puheeksi potilaan kanssa mm. alkoholin käyttö, tupakointi ja ruokatottumukset. Tietoa pitää tarjota potilaille vastaanotoilla ja sairaalassa, vaikka sitä esimerkiksi netissä on tarjolla yllin kyllin. Ei netinkään tarjontaa pidä aliarvioida. Potilas saattaa äkkiseltään kokea esimerkiksi alkoholista kysymisen unettomuuden hoidon yhteydessä epämiellyttävänä.

On kuitenkin niin, että vaikeat ja aratkin asiat voidaan ottaa puheeksi ja niistä saadaan hyvin keskustelua aikaiseksi, kunhan puheeksiotto tapahtuu potilasta kunnioittaen ja hyvin perustellen.
Lopulta vastuu terveydestä on kuitenkin meillä jokaisella itsellämme. Me teemme valintoja ns. hyvän ja pahan välillä. Meille annettu tieto auttaa valintojen tekemisessä, mutta ei takaa mitään.

Tiedon antamisessa terveydenhuollon henkilökunta on avainasemassa ja ennaltaehkäisemällä sairauksia saamme aikaan sekä taloudellisia- että inhimillisiä säästöjä.