Ihminen on yksinkertainen olento

Mitä olen oppinut yli 20 vuoden aikana hoitotyössä? 

Yksi seikka nousee aika helpostikin kaiken muun yläpuolelle - ihmisen perustarpeet. Tarve tulla huomatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

Oivalsin urani aikana tai ehkä tarkemmin sanottuna hieman sen jälkeen, että nämä tarpeet ovat usein yllättävän helposti täytettävissä. Ne eivät vaadi suuria sankaritekoja tai massiivisia resursseja. Usein ystävällinen ja ennakkoluuloton kohtaaminen, aito läsnäolo ja kuuntelu tai jokin rohkaiseva ja kannustava sana voivat tuoda paljon lisäarvoa.

Ihminen on lopulta melko yksinkertainen olento, kun ajatellaan sitä, mitä se todella tarvitsee.

Tein myös havainnon. Onko vanha sanonta "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt" edelleen 2000-luvulla pätevä? Työssäni noudatin pääsääntöisesti sitä, mitä organisaatio minulta toivoi. Hoitolinjat ja ohjeistukset määrittelivät sen, mitä tein ja millä tavalla. Kuitenkaan nämä ohjeet eivät aina kohdanneet potilaan yksilöllisiä tarpeita. 

Tämän ristiriidan ymmärsin vasta silloin, kun jäin pois vakituisesta työstäni. Kuinka usein organisaation tavoitteet ja potilaan tarpeet kulkevat eri suuntiin. Sote-alan ammattilaisilla on usein vilpitön halu auttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Järjestelmä ohjaa tekemistä kenties hieman toiseen suuntaan. Inhimillinen kohtaaminen jää toisinaan taka-alalle kaikkien tulostavoitteiden ja tehokkuusajattelun melskeessä. Se lienee rakenteellinen haaste? Vai?

Ihminen on lopulta melko yksinkertainen olento, kun ajatellaan sitä, mitä se todella tarvitsee.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Oletko sinä huomannut samanlaisia ristiriitoja työssäsi?

Ari Kärkkäinen, sairaanhoitaja YAMK, yksilö- ja työyhteisöcoach
puh 044 2396 821 / ari.karkkainen@entratum.fi