Suuri sydän - Suuri taakka?

Olen saanut tehdä töitä sote-alalla yli 20 vuotta. Olen eri rooleissa kohdannut kollegoita, jotka kamppailevat tämän seuraavan ajatuksen kanssa: "Jos minä en auta, niin kuka auttaa?"

Suuri sydän voi olla, ja onkin, valtava voimavara, tosin se muuttuu pahimmillaan taakaksi, kun yrittää kantaa vastuuta sellaisista asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Coachina sote-alalla olen törmännyt monesti siihen, että perustehtävä ei ole kaikille selvillä. Syynä voi olla se, että sitä ei ole määritelty tai sen noudattaminen ei tunnu eettisesti oikealta. Isoja juttuja.

Uskon kuitenkin, että keskittymällä perustehtävään ja hoitamalla sen mahdollisimman hyvin, voimme auttaa tehokkaammin ja paremmin heitä, jotka juuri sillä hetkellä ovat meidän avun tarpeessa. Jää paremmin voimia aitoon kohtaamiseen, kuuntelemiseen ja lähes kaikkein tärkeimpään, asiakkaan/potilaan ymmärtämiseen.

Lisäksi jää aikaa itsensä kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen. Siinä piilee iso voimavara.
Ymmärrän kyllä, että on inhimillistä turhautua, kun tulee kokemus siitä, että kokonaisuus ei toimi. Lienee kuitenkin paikallaan pysähtyä pohtimaan, onko yksittäisen ammattilaisen tehtävä pyrkiä korjaamaan koko systeemi.

Parasta mitä voit tehdä, on hoitaa oma tehtäväsi niin hyvin kuin mahdollista.
Se riittää ja se on jo todella paljon. Ollaan ylpeitä siitä, mitä tehdään. Siitä saattaa jopa syntyä ammattiylpeyttä.

Jos hieman pienennät sydäntäsi, et siltikään ole välinpitämätön, vaan arvostat myös omaa työtäsi ja ammattitaitoasi. Rajat on rakkautta, myös sinua itseäsi kohtaan.

Ari Kärkkäinen, sairaanhoitaja YAMK, yksilö- ja työyhteisöcoach
puh 044 2396 821 / ari.karkkainen@entratum.fi