Kaikesta voidaan puhua, mutta kukaan ei puhu mitään

Kun aloitamme työyhteisöcoaching-prosessia, työyhteisöt kertovat (usein) olevansa avoimia. 

Kaikesta voi puhua, palautetta annetaan ja vastaanotetaan, eikä asioita lakaista maton alle.

Tämä on melko yleinen ilmiö. Ikään kuin coachille halutaan heti alkuun osoittaa, että "meillä ei ole ongelmia, ihan turhaan olet täällä".

Sitten kun coachingissa nousee esiin ensimmäinen vaikea aihe, kukaan ei sano mitään.
Hiljaisuus ei tarkoita, että asiat ovat kunnossa. Usein se tarkoittaa päinvastaista.

Coaching ei ole ongelmien metsästämistä. Usein jos ongelmat ovat jo räjähtäneet käsiin, ollaan myöhässä ja keinot ovat rajallisia. Saatetaan tarvita muunlaista apua.

Coachingin arvo on siinä, että vahvistetaan olemassa olevaa hyvää ja pyritään estämään tilanteiden monimutkaistuminen. 

Hiljaisuus on usein ensimmäinen merkki siitä, että pysähtymiselle olisi tarvetta.

Ari Kärkkäinen, sairaanhoitaja YAMK, yksilö- ja työyhteisöcoach
puh 044 2396 821 / ari.karkkainen@entratum.fi