Mitä aivoissa tapahtuu, kun yritämme kuunnella aidosti?

Meidän aivot ovat kehittyneet vuosituhansien aikana erityisen hyviksi ongelmanratkaisussa ja myös ongelmien havaitsemisessa. 

Nämä ominaisuudet ovat toki pitäneet meidät hengissä ja mahdollistaneet ainakin osittain sen, mitä nyt näemme ikkunasta ulos katsoessamme. 

Aidossa kuuntelemisessa tämä ominaisuus kuitenkin joskus kääntyy meitä vastaan.

Kun joku kertoo meille ongelmastaan, aivoissa kytkeytyy päälle ratkaisumoodi. Samaan aikaan kun toinen puhuu, aivoissamme käy aivan toinen keskustelu. 

Sisäinen auttaja käy läpi ratkaisuvaihtoehtoja, miettii sopivia neuvoja ja odottaa hyvää hetkeä päästä sanomaan jotain viisasta.

Sisäinen ääni on niin kovalla volyymillä, että se peittää alleen sen, mitä toinen yrittää kertoa.

Mielenkiintoista ja kenties haasteellisintakin tässä on se, että emme itse huomaa tätä. Luulemme kuuntelevamme, vaikka todellisuudessa käymme mielessämme monologia siitä, mitä pitää vastata.

Beckman ja Frankel (1984) ovat tutkineet, kuinka kauan lääkärit antoivat potilaan puhua ennen kuin keskeyttivät. Tulos on huomionarvoinen. Keskeyttäminen tapahtui keskimäärin 18 sekunnin kuluttua.

Jos näin tapahtuu ammattilaiselle, ei ole ihme että sama ilmiö toistuu meillä kaikilla arkisissa tilanteissa.

En usko, että sairaanhoitajina, puolisoina, ystävinä, kollegoina ja harrastuskavereina annamme yhtään enempää aikaa.

On tärkeä kuitenkin tiedostaa, että mikään koulutus ei tee meistä automaattisesti hyviä kuuntelijoita. Se vaatii tietoista ja jatkuvaa harjoittelua.

Tunnistatko sinä itsessäsi ratkaisumoodin? Milloin huomasit sen viimeksi käynnistyneen? 

Ari Kärkkäinen, sairaanhoitaja YAMK, yksilö- ja työyhteisöcoach
puh 044 2396 821 / ari.karkkainen@entratum.fi