Onko terapeuttinen ynähtely kuuntelua?

Ei ole.

Mitä tuo terapeuttinen ynähtely tarkoittaa? Kuulin kyseisen termin vuosia sitten. En edes tarkkaan muista missä ja keneltä sen kuulin. Sen muistan kyllä hyvin, että tästä asiasta kertoneen ihmisen mielestä on tärkeä ynähdellä kuunnellessaan ihmistä, jotta ihmiselle tulee tunne siitä, että häntä todella kuunnellaan. Ynähtelyllä hän tarkoitti muun muassa sanoja; niin, joo, kyllä, aivan, hmm…

Tällainen kuuntelu on kuuntelua ilman kuulemista. Terapeuttinen ynähtelijä kuuntelee, mutta ei todellisuudessa kuule yhtään mitään. Tai jos kuulee, niin kuulee vain sen, mikä on itselleen mieluisaa. Pahimmillaan hän vielä arvottaa kaiken sen, mitä kuulee ja vieläpä tuo sen hyvin selvästi esille, tai sitten hän kertoo mielipiteensä jokaiseen kuulemaansa asiaan, koska hän luulee olevansa kaikkitietävä.

Tuntuuko tutulta? Oletko kenties joskus terveydenhuollon ammattilaisena ynähdellyt potilaasi kertoessa elämäntilanteestaan ja samalla miettinyt, mitä ohjeita ja neuvoja hänelle annat, kunhan vaan saat suunvuoron? Vai oletko kenties esimiehenä kuunnellut ymmärtäväisesti ynähdellen alaisesi huolia ja samalla pohtinut, että miksi se teki noin ja miksi se ei tehnyt näin?

Iso osa meistä on terapeuttisia ynähtelijöitä. Huijaamme itseämme luulemaan, että kuuntelemme, koska sanomme säännöllisin väliajoin: “Aivan niin.” Todellisuudessa emme kuule läheskään kaikkea, mitä meille puhutaan. Huomiomme kiinnittyy muualle. Emme ole riittävän kiinnostuneita meille puhuvasta ihmisestä. Odotamme vuoroamme, että saamme kertoa mielipiteemme ja siksi emme jaksa kuunnella. Eikö?

Miten sitten voit osoittaa kuuntelevasi ja olevasi kiinnostunut ihmisen puheesta ilman ynähtelyä ja miten todella kuulet sen, mitä ihminen sanoo?

1.Ole peili puhujan sanoille. Toista kuulemas. Näin osoitat sen, mitä olet tähän asti kuullut. Samalla annat mahdollisuuden puhujalle ilmaista, oletko kuullut oikein vai väärin.

2. Katso puhujaa silmiin ja pyri asettumaan niin, että olet suoraan häneen päin. Katekontaktin merkitystä ei sovi vähätellä. Puhelimessa tämä on mahdotonta, mutta esimerkiksi Skypessä onnistuu ihan hyvin.

3. Siedä hiljaisuutta. Ei ole väärin istua hiljaa. Sen sijaan voi olla hyvinkin väärin täyttää huone tyhjällä hölynpölyllä. On hyvä antaa puhujalle tilaa miettiä rauhassa.

4. Sammuta puhelin. Sammuta puhelin. Sammuta puhelin. Ole 100% läsnä hetkessä. Mikään ei ole niin häiritsevää, kuin piippaukset, surinat ja kilinät.

5. Tee yhteenveto siitä, mistä olette puhuneet tai vielä parempi idea on antaa puhujan tehdä se. Näin varmistatte sen, että molemmat olette ymmärtäneet keskustelun sisällön.

Ja ei sitä terapeuttista ynähtelyäkään tarvitse hylätä. Sopivassa kohdassa sanottu “aivan niin, ymmärrän” ja muutama nyökkäys silloin tällöin ovat varsin hyviä metodeja, mutta siihen rinnalle kannattaa pohtia myös joitain lisäelementtejä.

Minkälainen kuuntelija sinä olet?

Ari Kärkkäinen