Ohjaatko keskustelua (väärillä) kysymyksillä?

Ohjaamme usein keskustelua kysymyksillä, joihin sisältyy vahvasti omia uskomuksiamme ja ajatuksiamme, jopa toiveitamme. Tarjoilemme keskustelukumppanillemme valmiita vastausvaihtoehtoja sen sijaan, että antaisimme hänelle mahdollisuuden miettiä aidosti sitä, mitä hän ajattelee ja varsinkin sen sijaan, että haastaisimme häntä miettimään.

“Tarjoilemme keskustelukumppanillemme valmiita vastausvaihtoehtoja”

Teemme tämän usein tiedostamattomasti. Meissä jokaisessa asuu pieni tietäjä, joka luulee tietävänsä keskusteluaiheesta enemmän, kuin keskustelukumppani ja siksi haluamme ohjata keskustelua sellaisiin aiheisiin, joissa itse olemme hyviä ja joihin luulemme pystyvämme antamaan vastauksia.

Me olemme ammattilaisia antamaan ohjeita ja vastauksia ja kertomaan, kuinka asiat tulisi tehdä. Joissain yhteyksissä meiltä jopa odotetaan sitä ja se ruokkii tätä ajatusmalliamme.

“Miten keskustelu muuttuisi, jos antaisimme keskustelukumppanille tilaa puhua ja ajatella?”

Niin, miten se muuttuisi? Yksi parhaista saamistani palautteista coachingista on ollut se, kun ihminen keskustelun päätteeksi sanoi: “Olipa mahtavaa, kun olit hiljaa!”

Tässä muutama kokemuksen kautta opittu juttu, joita kannattaa ehkä kokeilla.

Miten voisit kysyä oivalluttavasti?

Ei ole merkityksetöntä, miten asiaa kysyy. Jos kysyt ihmiseltä; teetkö jotain, vastaus on kyllä tai ei. Jos sen sijaan kysyt; mitä teet, on oletettavaa, että vastaus on jo paljon monisanaisempi ja avaa keskustelua uusille urille.

Kannattaisiko sinun tehdä- on huono avaus keskustelulle, sillä tällä kysymyksellä teet itsestäsi keskustelukumppaniasi viisaamaan ja tapat laadukkaan keskustelun ja ennen kaikkea laadukkaan ajattelun. Pyri välttämään kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei ja pyri myös välttämään kysymyksiä, joihin lataat omaa asiantuntijuuttasi.

Olettaminen on tyrimisen äiti

Nämä sanat lausui eräs lapsuuden ystäväni useita vuosia sitten. Ja kuinka oikeassa hän olikaan!

Vastauksen saatuasi kysy siitä lisää. Vältä tulkintaa ja oletuksia, koska todennäköisesti se tulkintasi menee puihin ja puussa ollessaan edessänne on ristiriitatilanne, pahimmillaan riita tai ainakin joukko erimielisyyksiä.

Tulkinta on hyvä tarkistuttaa keskustelukumppanillasi. “Ymmärsinkö oikein, kun sanoit?” ” Mitä tarkoitit, kun sanoit…?”  Näillä kysymyksillä varmistat, että olet ymmärtänyt ja keskustelukumppanisi saa tilaisuuden korjata mahdollisesti pieleen mennyttä tulkintaasi.

Olet keskustelussa, et apteekissa.

Vanha sanonta sanoo, että joku asia tulee kuin apteekin hyllyltä. Usein tällä viitataan vastaukseen. Vastaus tuli, kuin apteekin hyllyltä.

Hiljaisuus on sen merkki, että keskustelukumppanisi miettii. Se ei todennäköisesti ole merkki siitä, että hän ei ymmärtänyt kysymystäsi. Siksi ei ole kiire hönkäistä uutta kysymystä, tai selittää jo esitettyä, jos vastaus ei tule, kuin apteekin hyllyltä.

Anna keskustelukumppanille tilaa miettiä, sillä pahimmillaan hätäisellä lisäkysymyksellä lähdet ohjaamaan keskustelua haluamaasi suuntaan.

Kuuntelumieli auki

“Pese korvas punatulkku!” Tämä lainaus on legendaarisen tamperelaisen Kummeli- ryhmän sketsistä. Kuuntelumielen avaamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että korvasi ovat tukossa.

Meillä ihmisillä on lähtökohtaisesti toimiva kuuloaisti, mutta siitä huolimatta me emme kuule läheskään kaikkea, mitä meille puhutaan. On tutkittu, että kuulemme ainoastaan noin 27% siitä, mitä meille puhutaan, vaikka olisimme kuinka intensiivisessä vuorovaikutuksessa tahansa.

Miksi me emme kuule? Siksi, koska emme keskity kuuntelemiseen. Kuuntelua haittaavat omat ajatuksemme ja oma tietämyksemme käsiteltävästä aiheesta. Lisäksi kuuntelua haittaavat ulkopuoliset ärsykkeet, kuten puhelin, tietokone ja se, että emme ole kiinnostuneita keskustelukumppanimme asiasta.

Kysy – Tarkista oletuksesi – Ole hiljaa – Kuuntele

Näillä pääset pitkälle ja olet huomaamattasi valmentavan ajattelun peruskivessä.

Nämä kirjaamani vinkit pätevät muun muassa hoitotyössä, johtamisessa ja arkipäivän keskustelutilanteissa. Kun haastat potilastasi pohtimaan elämäntilannettaan sen sijaan, että kerrot, kuinka muutos tapahtuu, on muutoksen toteutuminen jo paljon todennäköisempää.

Esimiehenä saat johdettavasi oivaltamaan itse esimerkiksi uuden tavan toimia. Vaihtoehtona on, että kerrot hänelle toimintavat ja jäät odottamaan tuloksia ja sitoutumista.

Arjessa tulet yllättämään elämänkumppanisi, kun et olekaan enää se kaikkitietävä besserwisser, jolta irtoaa mielipide aiheeseen kuin aiheeseen.

Tai ajattele seuraavaa tiimipalaveria… mitä jos kokeilet siellä?

Mitä ajattelet tästä? Kerron lisää, jos soitat tai lähetät sähköpostia. Tällaista ajattelu/toimintatapaa voidaan harjoitella esimerkiksi tiimivalmennuksen keinoin.